Quatsch am Ku'Damm / 5

On hieman vaikeaa saada kiinni mistään yhdestä ajatuksesta, niin että sen voisi jakaa kaikelle kansalle. Siinä suurin syy pitkään vaitioloon. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin: opiskelu etenee kovaa vauhtia (pitäähän 120 ectsiä saada kokoon reilussa vuodessa) ja hauskaakin on, mutta tämän opiskelu/oleskelukokemuksen kirjaaminen kokonaisuudessaan tuntuu jotenkin mahdottomalta, semminkin kun joka päivä tuo eteen uusia asioita. Seuraavassa kuitenkin joitain mietteitä.

1) Haluaisin kovasti löytää Berliinistä "oman paikkani". Yleensä kaupungissa asustelijoilla on jokin paikka, jonne he haluavat mennä mielellään, joka puhuttelee jollain henkilökohtaisella tasolla (esim. Aurajoen ranta, turkulaisen esimerkin mainitakseni). En ole löytänyt sitä vielä Berliinistä, vaikka tarjontaa varmasti on. Sen sijaan elän edelleen "honeymoon"-jaksoa ja innostun oikeastaan kaikesta uudesta, mitä näen. Pari päivää sitten valitsin uuden kävelyreitin E-R-Platzilta kotiin ja eksyin Brot & Butter -nimisen herkkukaupan kautta kirjakauppaan ja sieltä edelleen pikku kujalle, jolta löytyi kutsuvia kahviloita. Olin yhtä hymyä. Tiedän, että Prenzlauerbergistä löytyisi kaikenlaista mielenkiintoista. Neuköln ja Kreuzberg (sekä näiden liitosta syntynyt Kreuzköln) tarjoaisivat nyky-Berliinin muodikkainta puolta. Mutta en tiedä, mistä aloittaisin. Turistinähtäyyksistäkin on vielä aika paljon näkemättä.

2) Kävin Dalí-näyttelyssä, joka oli mieltäylentävä. Kuuluisat maalaukset loistivat poissaolollaan, mutta näyttelyn kahdesta kerroksesta löytyi niin veistoksia, luonnoksia, kuvituksia, puvustussuunnitelmia, elokuvaa kuin litografioitakin, sekä Dalín K. Palsamainen puoli Liisa Ihmemaassa -tematiikalla höystettynä.

3) Joulu alkoi Aldissa syyskuussa. Viime viikolla Potsdamer Platzille pystytettiin Winterland (joka ei siis ole aivan perinteinen joulumarkkina, mutta aika lähellä kuitenkin). Hieman aikaista on mielestäni. Virallisesti (vanhanajan) joulumarkkinat taitavat alkaa parin viikon päästä. Tarkoituksena olisi tuolloin tarkastaa ainakin Gendarmenmarkt (koska se on aivan opiskelupaikkamme vieressä) ja Charlottenburgin linnan omat markkinat (siellä ei vielä käyty viime vuonna) sekä punaisen raatihuoneen tarjonta Nikolaivertelin läheisyydessä. Kummallista ajatella, että joulu on jo aika pian: se tarkoittaa, että olen asunut täällä kohta neljä kuukautta.

4) Mistä pääsemmekin siihen, etten millään opi saksaa tällä menolla. Kuullun ymmärtäminen kyllä varmaankin kehittyy (tosin sitä on aika vaikea konkreettisesti huomata), mutta puhumaan en pääse oikeastaan kuin kaupoissa ja ravintoloissa. Osallistun B2.2.-tasoiselle kielioppikurssille skottilaisen Shirleyn kanssa, mutta muuten en saksaa juuri käytä. Olen yrittänyt itseopiskelua (lehtien lukua jne), mutta säännöllinen saksan opiskelu ei ota luonnistuakseen muun opiskelun ohessa. MBS tuottaa niin paljon lukemista ja tehtävien tekoa, ettei pahemmin enää huvita omalla ajalla päntätä saksaa. Schade. Tai ehkä sittenkin Scheiße.

5) On ikävä D:n Academic Writingia. Ei saa nauraa. Ikävä siksi, että tällä hetkellä samaista kurssia opettaa saksalainen J, joka käy hermoille. En tykkää, eikä tykkää moni muukaan. Niin moni asia on pielessä siinä kurssissa etten viitsi edes tässä luetella. Pahoin pelkään, etten tule saamaan kurssista mitenkään mahtavaa arvosanaa, eikä vika ole siinä, ettenkö osaisi akateemisen kirjoittamisen konventioita. Joskus jurppii oikein kunnolla.

6) Huomenna Berliinin English Theatreen. Ohjelmassa Allan Bennettin Talking Heads, jota on luonnehdittu Exberlinerissä, Berliinin englanninkielisessä lehdessä, mm. seuraavasti: "It's fucking, fucking,fucking, fucking, fucking, fucking brilliant!" Hmm, uskoisin että luvassa on komedia.

Näihin tunnelmiin.
_____

edit: lisäsin blogilistaani kanadalaisen kurssitoverini, anosmikko (mikähän on oikea muoto?) Sam Tomanin ammatimaisella otteella kirjoittaman blogin Make It Rain in Ukraine (nimestä huolimatta Sam käsittelee nykyään saksalaisia teemoja).

Das Riesenspektakel

-Seuraavaksi haluat varmaan yhden Rieseneistäni?
-Haluan!

Tämä(kin) tyhmä vitsi on kiertänyt päässäni koko päivän, joten oli jo aikakin päästää se ihmisten ilmoille. Tällaista oli luvassa tänään, kun vietettiin Tag der deutschen Einheitia eli Saksojen yhdistymisen vuosipäivää. Sukeltajajätti, joka on kierrellyt Alexanderplatzin alueella ja sukellellut Spreessä viimeiset päivät veljen/siskontytärtään etsien, löysi kadonneen lapsen vihdoin Straße des 17. Junilta (eli käytännössä Brandenburger Torin edestä). Jätti ja pikkujätti kävelivät toisiaan kohti yleisömeren halki ja jatkavat huomenna uusiin seikkailuihin.

Marionettispektaakkelista vastasi ranskalainen teatteriryhmä Royal de Luxe. Ohjaus Jean Luc Courcoult. Lisää kuvia naamakirjassa ja Arten tuottama mainospläjäys tämän linkin takana.

Quatsch am Ku'Damm / 4

Huomioita Saksasta ja saksalaisista vol. 1

- En tiedä mikä mättää, mutta saksalaisten Krautiin ei tunnu istuvan ajatus useammasta etunimestä. Ehkä kyse on kulttuurien eroista ja siitä, ettei tiedetä, miten nimet muodostuvat suomen kielessä, mutta olen jo useasti saanut vääntää kättä esim siitä, etten välttämättä halua vaikka kirjeisiin muuta nimeä kuin TR:n (enkä siis TTR:ää)

- Katujen kaupparivistöt muodostuvat täällä samaan tapaan kuin tavaralaarit esim. suomalaisille tutussa Lidlissä. Toisin sanoen, siinä missä Lidlissä voi löytää mausteiden vierestä sukkia, omenoiden vierestä kirveitä ja sipsien kyljestä jalkalamppuja, saksalaisilla kaduilla voi löytää rautakaupan ravintolan vierestä tai homobaarin Jehovan todistajien valtakunnansalin ja CDU:n vaalitoimiston välistä. Suomalainen on tottunut toisenlaiseen järjestelmällisyyteen: suomalainen tapa on ryhmitellä samantyyppisiä asioita omiksi alueikseen (vrt. esim. Itäharjun tai Myllyn ympäristön myymälät). Kaupat ovat aina hyvin johdonmukaisesti järjesteltyjä ja haluamansa tavaran löytää useimmiten hakeutumalla samantyyppisten asioiden luo. Vaan yritäpä samaa Saksan maalla ja tulet hulluksi. Täällä täytyy kaupoissa asioidessa yrittää oppia ihan uusi ajattelutapa.

- Jumankauta näitä senttejä! Mistä niitä oikein sikiää?! Niin paljon kuin olenkin ihastunut hintatasoon, en yhtään innostu senttien ja kaksisenttisten kanssa pelaamisesta. Saksalaiset sen sijaan ottavat lunkisti. Täällä eivät ainoastaan mummot tyhjennä kolikkopussukoitaan kauppojen kassoilla, vaan kolikkokasan kippaaminen tiskille on jokamiehenoikeus, joka ei katso aikaa eikä paikkaa. Kassalla saattaa olla vuoden pisin jono, mutta se ei maksajaa haittaa, vaan hän tyhjentää kilisevänsä tyynesti tätä tarkoitusta varten suunniteltuun kuppiin ja antaa kassan tehdä työnsä. Muut jonossa olijat (minua lukuunottamatta) eivät kyräile tai huokaile, vaan odottavat rauhallisesti omaa vuoroaan päästä suorittamaan sama rituaali.

- Kun minä sanon "hallo", muut sanovat "guten Tag". Kun minä sanon "guten Tag", muut vastaavat "hallo". Seuraavaksi kokeilen järjestelmällisesti vaihtoehtoa "hallo, guten Tag". Ha! Siitäpähän saavat.

- Politiikka tuntuu kiinnostavalta, kun sille luodaan komeat puitteet. Katselin ihan mielenkiinnosta CDU:n Angela Merkelin ja SPD:n Frank-Walter Steinmeierin vaalidebattia ja olin ihan täpinöissäni, koska tunnelma oli niin kihelmöivä. Väittelyn säännöt oli lainattu USA:n presidentinvaaleista ja keskustelussa tunnuttiin pääsevän puhumaan ihan asiaakin, toisin kuin monissa kotimaisissa vaaliohjelmissa. Das TV-Duellin hehkutus tosin toi mieleen pikemminkin Big Brotherin häätöäänestyksen kuin vaaliohjelman (backstagella esiteltiin mm. ruokia, joita väittelypaikalla tarjoiltiin), mutta se menköön viihteen piikkiin. Paikalla oli muistaakseni yli 600 toimittajaa. Ei vähä mitään.

Tulipa kyhättyä hieman aggressiivinen postaus. Johtuu kyllä vain pelkästään siitä, että on vähän nälkä. Taidanpa nauttia Würstchenin sekä vähän salaattia, mahdollisesti jopa Berliner Kindlin.

Quatsch am Ku'Damm / 3

Tervetuloa, astukaa peremmälle ja riisukaa kengät jalasta. Luvassa on pieni kierros asunnossani (joka vielä odottaa joitakin kalusteita) sekä sen lähiympäristössä (kengät mieluusti takaisin jalkaan). Käväisemme myös yliopistolla. Luvassa kuvia parin viikon ajalta.

Liihottelin Berliiniin lauantaina 22.8. Ajatella, kaksi viikkoa jo takana. AirBerlinistä ei ole pahaa sanottavaa; tarjoilukin oli samaa luokkaa kuin Finnairilla (matkan hintaan kuului siis sämpylä, kahvia ja virvokkeita, lukuunottamatta väkeviä viinoja).

Hyppäämme ajassa noin viikon eteenpäin ja päädymme Schlüterstraßelle. Astumme sisään viidennen kerroksen ovesta ja saavumme eteiseen, josta löytyy sisäänastuttava vaatekomero.

Vaatetilaa ei kuitenkaan ole ihan tarpeeksi, joten hankintaan tulee vielä vaatekaappi, joka sijoitetaan asuinhuoneen seinustalle. Tältä huoneessa näyttää tällä hetkellä:


Tilaa on vielä toistaiseksi. Hankittavaksi on suunniteltu:
- iso matto (luultavasti valkoinen tai musta)
- jo mainittu vaatekaappi (joka löytää tiensä hyväntekijäni vierasasuntoon, kunhan muutto pois täältä joskus koittaa)
- mahdollisesti työpöytä ja tuoli
- verhot

Asuinhuoneesta on, kuten kuvasta näkyy, yhteys valoisaan keittiöön. Keittiö ei ole järin suuri, mutta kuitenkin tarpeeksi tilava, niin että oven viereen saanee mahdutettua kapean pöydän ja baarijakkaran aamiaiskattausta varten. Kummalista kyllä, vetolaatikoita ei tässä keittiössä ole, aterimet löytyvät kaapista.

Lainatavaroilla eletään, kuten olen jo maininnutkin. Kyseessä on iso apu, sillä minun ei ole tarvinnut hankkia kattiloita, aterimia, lautasia tai laseja. Pari pannua sen sijaan ostin, samoin kuvassa näkyvää muovitavaraa, sekä 29 euroa maksaneen kodinkonesetin, johon kuului leivänpaahdin, kahvinkeitin ja vedenkeitin (viimeksi mainitun lahjoitin hra M:lle.)

Asuntoon kuuluu pieni parveke, joka ei ainakaan vielä näyttäydy edukseen (ankeassa muovilaatikossa kasvaa muutama maksaruohon haituva). Maisema on sen sijaan ihan mukiinmenevä, joskin kärsii hieman D-syndroomasta (in Turku, you either live in a nice house with a view of an ugly building, or vice versa): kadun ainoa uusi talo on suoraan omaani vastapäätä.

Nyt pienelle retkelle lähimmaastoon: Alue on täynnä ruokapaikkoja, ja varsinkin lähistöllä oleva Savignyplatz on kuuluisa ravintoloistaan. Omalta kadunpätkältäni löytyy ainakin sushiravintola, italialainen sekä Union Jack -niminen viskipubi, joka nettisivun kuvista päätellen näyttää oikein kotoisalta.

Eilen kävelyretkellä löysin myös kreikkalaisen, portugalilaisen, vietnamilaisen, thaimaalaisen, ja kosher-ravintolan. Olin matkalla lauantaitorille läheisen kirkon puistoon, mutta markkinat olivat juuri loppumassa kun saavuin paikalle. Niinpä kurvasin kadunkulmasta oikealle ja löysin itseni Deutsche Operista. Oopperatalo löytyy siis noin viiden minuutin kävelymatkan päästä. Oi eloa! Talon ohjelma ei hämmästyttänyt innovatiivisuudellaan, mutta Wagner-intoilijalle oli tarjolla ainakin Rienzi, Tristan ja Isolde, Ring-sarja, Lohengrin, Tannhäuser ja Lentävä hollantilainen, sekä Nürnbergin mestarilaulajat (mikähän ooppera jäi ylipäätään puuttumaan?) But I digress.

Toiseen suuntaan kävellessä vastaan tulee Savignyplatz poikineen ja pässeineen. Löytyy myös brasilialainen vahaamo Wax Dich Schön sekä nykyihmisen kaunistamo, jossa saa Botox to Go

Kurfürstendamilla olisi varmasti paljonkin kuvattavaa, mutta nyt matkaamme lähelle lännen ja idän rajaa sekä yliopistoa, jossa kävin perjantaina kirjautumassa. Yliopistollakaan ei pahemmin englantia puhuta, sillä vaihto-opiskelijat tulevat opiskelemaan saksaksi, mutta kansainvälisten opiskelijoiden vastaanottovirkailija sentään sönkkäsi jonkin verran englantia (toisin kuin sairausvakuutuksesta todistuksen kirjoittanut tyttönen, joka tosin osasi sanoa minä rakasta sinua suomeksi. Süß, ne?)

Humboldt Universität zu Berlinillä on vaikuttava päärakennus, joka huokuu kahden vuosisadan perinteitä ja arvovaltaa. Pihalla ja porttien ulkopuolella on ikuiset kirjamarkkinat, josta saa ostaa (myös jonkin verran englanninkielistä) kirjallisuutta parilla eurolla. Tarjolla niin klassikoita kuin saksalaisia Aku Ankkojakin - tai siis Micky Mauseja.
Sisällä opiskelijan tyrmäävät yliopiston entisen kasvatin K. Marxin sanat ("filosofit ovat vain tulkinneet maailmaa eri tavoin, nyt on kuitenkin kyseessä sen muuttaminen")

Vastapäätä päärakennusta löytyy Berliinin toinen oopperatalo Deutsche Staatsoper. Perjantaina taisi olla luokkakuvaus, sillä juhlallisen näköistä sakkia poseerasi talon portailla.

GBZ ei ole kaukana päärakennuksesta, mutta koska rakennustöistä johtuen keskus näyttäisi pelkältä kuopalta maassa, en liitä tähän kuvaa varsinaisesta opiskelupaikasta.

Berliini on iso kaupunki mutta hyvin hallittavissa. Asun itse aika lailla länsipuolella, mutta viidentoista minuutin metromatka vie yliopistolle, joka on melkein itärajalla (Checkpoint Charlie ym. löytyvät parin minuutin kävelymatkan päästä.) Itä-Berliinin läheisyydestä muistuttaa mm. televisiotorni, yksi Berliinin tunnetuimpia ja näkyvimpiä nähtävyyksiä.

Olen tavannut ensimmäisen opiskelukaverini (miellyttävää walesilaista (?) aksenttia vääntävän Tobiaksen) ja tänään tapaan hänen lisäkseen vielä toisenkin. Tarkoituksena olisi suunnata Potsdamer Platzille Sony Centerin elokuvateattereihin. Tarantino ja Inglourious Basterds, in English - yes siree Bob, in Berlin it is possible.

Quatsch am Ku'Damm / 2

Ensimmäisen viikon aikana en juuri törmännyt paljon puhuttuun keskieurooppalaiseen palvelumentaliteettiin. Ainahan suomalaista palvelua on kiva parjata ja haikailla aidan toiselle puolelle vihreämmän ruohon perään, mutta esimerkiksi Einwohneramtissa ruoho oli kyllä lähinnä kuin Attilan jäljiltä. Uskoni saksalaiseen palveluun palautui ainakin osittain eilen käydessäni Berliner Sparkassessa avaamassa tilin. Asiani otti hoitaakseen nainen, joka kysyttyäni "Sprechen Sie Englisch?" hymyten lausui, että hieman, mutta että saksani oli varmasti paljon parempaa kuin hänen englantinsa. "Ich bin diese Papiere bekommen, und weiß nicht was ich jetzt tun soll." Tätönen hymyili jälleen ja ohjasi minut pöytänsä ääreen, jossa avasi minulle tilin ja selitti hyvin selkeästi ääntäen ja rauhallisesti puhuen kaikki prosessiin liittyvät asiat. Melkein nousi pala kurkkuun moisesta ystävällisestä palvelusta. Lähtiessäni kiitin virkailijaa vielä vilpittömästi:
"Ich danke Ihnen ganz herzlich, weil Sie so unglaublich..."
"So unglaublich wortreich?" keskeytti tätönen.
"Nein, ich wolte sagen: freundlich gewesen sind."
Tällaista palvelua kokisin mieluusti vielä toistekin.

Palloilen vielä häpeämättömästi hyväntekijäni nurkissa, sillä en saa hankittua nettiyhteyttä, ennen kuin tilini on toimintavalmiudessa. Viikonlopun aikana olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa lopullisesti Schlüterstraßelle. Kävin tänään napsimassa kuvia asunnosta ja lähiympäristöstä (mm. lukemattomista ravintoloista ja kahviloista, joita lähikujilla on, sekä vastapäätä olevasta Union Jack -nimisestä viskibaarista ja Pascarella-kulmaravintolasta.), mutta nohevana nuorna miehenä unohdin tietysti siirtokaapelin kämpille. Joten kuvia janoavat joutuvat vielä odottamaan.

Aiemmin tänään otin selvää, missä lähimmät kauppani sijaitsevat. Google Maps = eri kätevä. Saksalaisten suosimat kaupat kuten Pennymarkt, Aldi, Tchibo, Reichelt ja Schlecker löytyvät kaikki parin korttelin sisältä. Oven vieressä on liha/juustokauppa ja talon kulmassa yksityinen elintarvikekauppa. Toiselta puolelta tietä löytyy Getränke.

Seuraavaksi täytyykin kartoittaa juoksulenkit, joskin pahoin pelkään, että ainoa järkevä juoksumaasto löytyy Tiergartenista. No, ei se kovin huono juttu ole sekään.

Quatsch am Ku'Damm / 1

Nyt pitää vetää syvään henkeä ja miettiä, miten suomeksi taas kirjoitettiinkaan. Aloitin tämän blogin pitämisen D:n Written Communication -kurssin innoittamana ja pitääkseni yllä taitoa kirjoittaa englanniksi, mutta koska seuraavat vuodet tulevat vierimään lähinnä englanninkielisessä (ja varmasti myös monikielisessä/kulttuurisessa) ympäristössä, päätin suomen taitojani varjellakseni vaihtaa armaaseen äidinkieleen.

Berliini on tähän mennessä ollut aurinkoinen, helteinen ja hektinen. Muutto sujui kivuttomasti kiitos natiivin Herr M:n joka juoksutti minua juohevasti toimistosta toiseen ja hoiti puhumisen sekä lomakkeiden täytön. Tuntuu melkein siltä, kuin muuttoni olisi ollut silkkaa huijausta: monikaan tänne ulkomailta muuttava ei tule kokemaan yhtä helppoa muuttoa. Jo pelkkä eri Amteissa ravaaminen on hermoja raastavaa ja palvelu pahimmillaan puisevaa (puhumattakaan siitä, että Berliini on surullisen kuuluisa Bürgeramtiensa tehottomuudesta). Lisäksi EU:n ulkopuolelta tulevat joutuvat hakemaan viisumia ja opiskelutodistusta muun paperisodan lisäksi. Mielenkiintoista kuulla myöhemmin, minkälaisia muuttokokemuksia kanssaopiskelijoilla on ollut.

Sain tänään avaimet omaan asuntoon (vuokra oli muuten noin 50 € halvempi kuin mitä ilmoituksessa mainittiin), joka sijaitsee aivan Berliinin kauppakeskustan tuntumassa. Huomenna menen panemaan hieman paikkoja kuntoon. Asunto on kyllä siisti, mutta esimerkiksi tasot pitää pyyhkiä ja lattia pestä. Asunto on viidennessä (siis suomalaisittain kuudennessa) kerroksessa ja alunperin rakennuksen ylin kerros. Aitoberliiniläiseen tapaan taloon on myöhemmin lisätty vielä yksi kerros, mutta hissi vie vain asuttamaani kerrokseen asti. Ikkunoista ja pieneltä parvekkeelta avautuu näkymä Schlüterstraßen puiden latvoihin ja vastapäisiin rakennuksiin. Keittokomerossa on jääkaappi (+pakastelokero), uuni/hella sekä - tididididdidii - astianpesukone. Ah, kuinka olenkaan sinua kaivannut! Yksiön huoneen sisustaminen saattaa olla haastavaa neliömäisestä muodosta johtuen, mutta katsotaan millaiseksi loukko muotoutuu. Ainakin siellä on paljon lainatavaraa, tosin oikein laadukasta sellaista. Kuvia seuraa ehkäpä huomenna.

Pankkitili on periaatteessa avattu, se pitää vain vielä käydä allekirjoitukella vahvistamassa postissa tai Sparkassenissa. Huomenna asuntooni toimitetaan tilaamani vuodesohva - toivottavasti se sujuu kommelluksitta. Lähiaikoina pitää ottaa selvää myös nettiyhteyksistä ja käydä ilmoittautumassa yliopistoon. Kiirettä pitää - semminkin kun ajattelin viimeistellä sen gee-whizzinkin vielä tässä kuussa. Nyt kun täällä kauempana, tuntuu jotenkin siltä, että ihan sama millainen opus siitä tulee. Tärkeintä on, että teksti valmistuu ja että saan maisterin paperit ulos joulun tienoilla.

On outoa olla maassa, jonka kieltä ei oikeastaan puhu mutta jota silti ymmärtää jonkin verran. Toivottavasti kieli tarttuu ainakin jossain määrin ja toivottavasti saan jostain rohkeutta avata suuni.

Simon's Cat 'Fly Guy'

Awww... Simon's cat catches a fly

The abysmal vortex that is FB

Another FB-related post, it seems. Last time I didn't have too many good things to say about Facebook, but now, after having become virtual friends with my future class mates from all over the world, I am beginning to see the light. Without Facebook I would've flown to Berlin with no idea what was waiting for me studies-wise, but with all the message exchange that's been going on online in the last few days I already feel like I somehow know the people I'm going to meet. Who cares at this point whether or not it is all an illusion created by some greater bit-space being out there? I have attained peace and, right now, that's all that counts. I have also found out that the "Events" function is well handy. Facebook now has my official blessing. Who would've thought?

Gee-whizz coming along nicely but not so nicely that I should be here writing this blog. For more or less regular updates on the latest changes and developments, see Facebook. And moving is advancing slowly but surely. My Yamaha found a home yesterday and that makes me glad. She's in good and gentle hands.

Hokey, need to get back to work. This blog is going Finnish in a month so brace yourself.

MBS course 2009-2011

28 students: 21 female, 7 male
Countries: Germany (7), China (3), Argentina (2), Canada (2), Russia (2), UK (2), Armenia (1), Belarus (1), Finland (1), Iran (1), Kazakhstan (1), Lithuania (1), Romania (1), Slovakia (1), Turkey (1), USA (1)

Status update

I'm way too hooked on Fb. Not that I'm one of those people who update their status every few minutes, but I can't concentrate on anything because I need to check my friendship requests and other people's statuses all the time. I'm not really a big fan of the Fb user interface, which makes being a slave to the system even more infuriating. I can't seem to find anything I need on my profile page and all in all I don't find the different functions very intuitive. But a promise is a promise - getting into Humboldt came together with signing in to Facebook. And I do find the service to be a nice way to be in contact with a lot of people (with minimum effort I might add if I were a cynical bastard. Lucky I'm not.)

As is customary, I turned to my blog when I had more pressing things to do. Like my Gee-whizz, which is coming together painfully slowly. However, I have made breakthroughs despite my sluggish pace. Yesterday, I was able to further define my analysis section when I realised it would perfectly fine to concentrate on structural metaphors and leave ontological and orientational metaphors outside the main focus. I will content myself with writing only one paragraph on each of the other metaphor types and be a happy monkey. During the last days I have been writing down ALL of the metaphors I have been able to find in my selected material. So far, I have gathered 370 metaphorical expressions and about 50 conceptual metaphors (which in the end will overlap, so total will be smaller) and I'm about halfway through. I'm really hoping I get to concentrate on actual writing at the weekend and thereafter - first I just need to tread across this swamp of mechanical analysis.

S came over, saved the day and promised to take all my bookshelves and drawers home to her and Donald. I have packed six boxes of books and all of my jazz records, and now my bookshelves look more or less empty. Next I need to tackle my clothes and kitchenware. I have promised to leave this flat sometime in the middle of August, so I'm hoping my parents will accommodate me for a few days while I wait for my plane to leave for Berlin. I'm flying on the 22nd August at 14.15 (if my memory serves) but before that I have a poopile of things I need to do. People of former dwellers of countries foreign, hear me, hear ye, and give me your invaluable insight regarding what I should remember to do and perhaps take with me and so on. Much appreciated.

I have tried to look for grants but no one wants to support the postgraduate studies (in the European sense) of some Finn. More problems arise from the fact that I'm off to a German speaking country but going to undertake a British course, which doesn't make me a very desirable candidate for either the Germans or the British. And as luck would have it, the one grant I would've been eligible for (one of the DAADs) I should've applied for a year ago, when the whole MBS thing looked more like a pipe dream than a real option. Fortunately, I'm not in a personal economic slump because of the short leg as Mr. Assistant Sir (said in the voice of Anna) but it would be nice to be able to actually enjoy the time I'm going to spend in Berlin rather than merely eke out an existence there.

My farewell party will probably take place in the first half of August (tentatively on the 8th). I still haven't asked the folks if their residence is available then but I still have time to sort things out.

Wait, no I haven't.

*panic*

So fresh that not even the ink has dried yet

This chap just got accepted into Humboldt and will be moving to Berlin in the autumn. Everybody is welcome to visit me. Rather, everyone had better visit me! Paree ois, nih. (I may well need to switch the language of this blog into Finnish in September, just to remember my roots, so to speak - what a peculiar idea...)

That's all for now, but there's more to come once I get my act together. There are pictures from France I need to put on display, for example, and I think this M.B.S. stuff needs some more clarification, too. But now, I think I'll have a bite to eat. Maybe I will even open a bottle of something sparkly, just to celebrate.

à la Conan

"Youtube, Twitter and Facebook will merge to create one super time wasting website called Youtwitface!"
Sign me up!

(Conan's still funny, even in LA. Plus, Andy's back! Hooray!)

What a shitty rotten day

Just one of those days, I guess. I sat an exam on American cinema (three books, some 900 pages all in all), a topic that was interesting enough as far as genre studies was concerned but that turned into a nightmare when I had to write about the emergence of the "major independents" and the narrative aspects of New Hollywood Cinema and Raiders of the Lost Arc with regard to classical Hollywood narrative. Have mercy. I didn't really know enough about anything, really, although when I read my answers before handing in the papers they seemed very academic in a way. At least I've learnt to bullshit twaddle my way through university although I would have still preferred to have actually known something. Eight credits worth of points bringing my final mark down - it's especially depressing since I have, for some strange reason, already left most of my not-so-good marks to be included in the intermediate studies. I know that in the grand scheme of things one NAMS final mark does not mean anything, but I can still be PO'd somewhat annoyed, can't I? Exams like this make me think that I am just not able to understand or remember anything worthwhile and that all my work is to no avail.

And the interview is coming up. I have the weekend to think about what I will tell them and prepare myself for some of the most obvious questions ("why do you want to come here; why did you drop out of your first university; what are your future plans?") Actually, if I don't get in, I was thinking I could apply for the EU Commission traineeship. Today I also came across a localization QA tester position in Montreal which could be interesting, albeit not exactly what I'm looking for.

I don't really believe that the interview will take two hours in all. If they have 50 people to interview, that would be 100 hrs, which in turn would make over two weeks, not even counting any lunch or wee breaks, discussion, paperwork etc. But we'll see - in a week I will be all the wiser again.

Two more days and I'm off to Sweden, Denmark, Germany and France. It will be sweet.

Mmmm, goody

This is so good that I have to share the recipe with you (and by "this" I mean the food I'm eating as I write). I'd take a picture with my brand new camera (Ixus 85) but the battery hasn't been charging for long enough, yet. So you just have to take my word for it that the dish looks good and tastes even gooder.

Chop an onion, maybe two, + 1-2 cloves of garlic. Splash some olive oil onto the pan and throw in the onions/garlic. Add just maybe a table spoon of cream and the same amount of tomato purée. Add some plum tomatoes (maybe 5-8), cut in four pieces. Let the sauce simmer until the tomatoes let out some juice and then add a handful of fresh, chopped basil and oregano and a dash of water. Add some salt and black pepper, then mix everything so that the taste becomes a bit more balanced. Finally, add about a half a packet of diced feta (or "Mediterranean cheese", for crying out loud). Don't mix the cheese in but let it slowly slightly melt on top of the sauce for a minute or two while you wait for your penne to become al dente. Finish off with some parmesan shavings. Buon appetito!

I've been emptying my office today. On Tuesday the staff took me out to Teini to eat and gave me a gift voucher for Lippupalvelu. I was really blown away, I didn't expect a farewell party let alone a send-off gift of any sort. Even JV was there, in spite of having retired in February. What can I say, I was touched.

LOST Parody #10 - Twilight - Season Finale

Ah, the season finale of LOST Parody. Now it all makes sense (not). Have a look if you've ever watched Lost. My favourites include #3 Harry Potter, #6 Heroes and #9 Start Trek.

Really... The things you find on Youtube...