Vihreys on palannut puihin, minä Berliiniin. Masentavanharmaa maisema on kääntynyt kevääseen, minä kääntänyt ajatukseni lenkkipoluille, Charlottenburgin puistoon. Mietin kulttuuria ja minää, populaarikulttuurin syntyä, lakia ja kirjallisuutta, median vaikutusta yhteiskunnassa, joitakin aatoksia mainitakseni. Joukko on pienentynyt, tiivistynyt, muuttunut kenties ehommaksi.
Seinän takana mummo osoittaa elonmerkkejä ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn, lienee hänetkin otettu talviteloilta. Little Richard rääkyy jo toista päivää hävyttömyyksiä, jotka tähän päivään siirrettynä kuuluisivat epäilemättä jonkun gansta-räppärin suusta. Lucille taitaa ainakin tehdä pikku Rikulle namia. Joku Molly myös, neiti-ihminen vielä.
Huomenna Neue Nationalgaleriessa olisi Bachin hyvin viritettyä klaveeria breakdancella höystettynä. Viikonloppuna taas taitaisi olla mahdollisuus piipahtaa Leipzigissa tai Dresdenissä, vaan mahdankohan lähteä.
Kaupunki on herännyt eloon pitkän talven jälkeen. Niin ehkä tämä blogikin.
p.s.
Gee-whizz palautettiin esitarkastukseen maaliskuun lopulla. Joskus palaset tosiaan loksahtavat kohdalleen.
1 bon(s) mot(s):
en ollut uskoa silmiäni, pekoraali on päivittänyt! *pieni lapsi taputtaa karvaisia käsiään*
gee-whizz -termi on muuten virallisesti pöllitty. otin pienen varaslähdön, eihän se sun työ vielä ihan valmis ole mutta who cares :) yhden kerran käytin termiä jopa proffalle menneessä mailissa, ei jaksa turhia itseään sensuroida sillekään :D
Post a Comment